Not a day goes by that I don't feel this burn

 NP. Rise Against - Satellite

Hello ja kättä päivää fiksuimman näköisille! I'm back, en kylläkään ulkoavaruudesta, koska huolimatta siitä mitä sellainen lysti tulee vuonna infinitiivinen maksamaan niin no way jose, ei tule meikäläistä näkymään kiertoradalla kieppumassa. Oli miten oli, eikä oikein muulla tavalla voi ollakaan, järjen mukaan, niin selittelyt sikseen ja vaatimatonta pokkarikuvasaldoa serkkuni kanssa suorittamaltani PK-ekskursiolta Rise Againstin keikan merkeissä.

Italian kakkoskurssia käyvän suomennos: kerros, joku verbi  ja pituus. Googlen englannistos: He who goes softly, goes safely; he who goes safely, goes far.

Oleellisimmat ensin eikä muilla niin väliä, eli pakollinen ruokaboustaus! Vapianoon, suositteli serkkuni. Vapianoon, suosittelen minä. Huolimatta siitä ettei ravintolakonseptin käytettävyydessä oltu täysin mietitty kaltaisiani kuulo- sekä kädenvakausrajoitteisia, niin mesta oli erityylikäs (puu keskellä pöytää on hiiskatti vie muumimainen aatos, vaikkei kanssani eräänä syysiltana tätä asiaa pohtinut taho muistakaan aatoksiaan ko. topiikin suhteen) ja ruoka namnam. Katkaravut maistuivat JOLTAIN, ja vaatimattomasta mielestäni se on JOTAIN se. Mmm, ja juustokakku, josta löytyi niin totaalisen surkea otos, etten opinalallisista syistä sitä julkaise. Jos ruokakuvaajista puhutaan, niin E on meistä se guruhko.

Omasta keikkaolemuksestakin kuvasaalis oli tätä perinteisen rustiikkia käsivarsi-materiaalia, mutta näkyy siinä silti massoille tuo allekirjoittaneen liukuvärjäysyritelmä (parturi käskee rohkaisevaan sävyyn vaan sutimaan menemään, minähän sitten sudin, ja tättärää, lopputuloksena takaraivooni on räjähtänyt smurffi).

Kiinnostuneille kerrottakoon että itse keikka oli helekutin kova. Oli kerrassaan upeaa että bändin astuessa lavalle tunsi sen saman jännittyneisyyteen pingottuneen innostuksen kuin silloin joskus viistoistavee nosturin kärkikahinoissa. To be young again! Niihin päiviin vei myös Ready To Fall, jonka aikana pääsin viimein rehaamaan kaikkien näiden indiehissuttelu- ja rytmimusiikkichillaillukeikkojen jälkeen. Eikä meno siitä ainakaan laantunut, paitsi upeasti akustisena soitetun Swing Life Awayn aikana (sille hc-fanille joka minua soimi, oi anteeksi tyhmyytein). Saviour oli RA:n lempparibiisinäni loistolopetus. Sain viimein tuulettaa kaikki siihen patoamani tarkoitusperät with proper manner. Plus löysin The Good Left Undonen uudeksi sydämen purku -viisuksi <3 Ei paha.

Hotelliaamupalan jälkeen (voi kyllä, luksustelimme) roamailtiin rahasta eroonpääsymielessä pitkin Helsinkin katuja. Missio ei toki ollut epäonnistunut, mutta olen ehkä laiskin ever ottamaan ostoskuvia. Niille ei voi karjua että "ruma pose", vaan syyttävä sormi kasahtaa automaattisesti sisäsuuntaan :D uskokaat vaikka sitten huviksenne, jolloin teillä kylläkin on hieman huonot huvit, että pari rytkyä lisää päätyi omaan omistusoikeuteen. Ei paha. Oikeastaan aika hiton hyvä. Koko reissu nääs.

Hip, ja ennen kuin lähden iloitsemaan siitä että noin kyisen pellon kynnöltä tuntuvaan vuoteen yöpöydälläni ei ole Stephen Kingin kirjaa joka syyttävästi jaaritellen vaatisi luentaa, on synttärionnittelun paikka:

http://weheartit.com/ ylläripylläri

Day after your birthday is deffinitely still your birthday Hoo <3

- H