15. huhtikuuta 2012

If we're meant to be together change the way you see the weather.
Live for now, forget forever.

NP. The Drums - Money

(omistettu yksimielisesti allekirjoittaneen & A:n shoppailuyrityksille, vaikka itse biisi aiheuttikin monimielistä keskustelua. Toisilla on netti kännyköissään, toisilla oma pää jonka yhteys pätkii.)

Taskussa poltteli lippu Examplen keikalle ja takaraivossa kaipaus uusille urille, joten häippäisin viime viikon keskipäivillä hieman aklimoitumaan pääkaupungin sykkeeseen. A toimi ehtoisena emäntänä ja erikultturelleina veijareina päädyttiin ekskursioimaan Kiasman Thank You For The Music -näyttely.

(pardon pokkarikuvia ja niiden hieman överihtänyttä effektimuokkausta, mutta jotain piti pikseleiden kompensoimiseksi mukaan tunkea)

Musiissinäyttelyn kyljestä löytyi pieni sarjisaiheinen esillepanostus ja ei vain kultturelleina, vaan myös eriartsyina ipanoina soimme korkealentoista taidettamme massojen ihailtavaksi. Inspiroiduimme Kiasman lasiseinän läpi porottaneesta aurinkosta, jonka ahnaat aivomme konnotoivat tietenkin heti jäätelön viilentäviin ominaisuuksiin!

Allekirjoittanut esittelee awkward-poseerauksensa..
.. kun taas A on luonnollisen ihana vaikka tangenttiin vääntäisi.

 
Palloiltiin varmaan tuossa tattisteluseinän ympärillä kauemmin kun koko taidepytingissä yhteensä. Eikä vain ympäristöön sijoteltujen Fat Boy-löhäreiden takia. Joskaan ei myöskään täysin niistä huolimatta. Meikä thanksAsi tietysti sielunveljeään..
.. varsinkin kun joku äärimmäisen älykäs ihminen oli jo osoittanut kiitoksensa ylläolevaan osoitteeseen ;D


Ja koska taiteellisuuskaan ei riitä mahtikaksikkomme määreeksi, päätimme olla myös erimaterialistisia ja luutata läpi kaupungin vaatetustarjonnan. Heikoin tuloksin. Jotka perustelimme postauksen alussa mainitsemallani biisillä. Paita ja paita. Sekä meikälle puppatzkin uusi levynen. Kevät ja suomireggae<3

Iltapalaksi me niin´ikään erikulinaristiset epelit nautiskelimme pirkkasushia. Jota tapakulttuuria kunnioittaen dippailimme pahvimukeihin kaadettuun soijasoossiin. Vähän oli tuo pakastesushi kuivakkaa, mutta paremman orientaaliuden puutteessa voin toki mikrolämpimästi suositella.
Iltapalan jälkiruoaksi tuhosimme vielä Roskisprinssin ääressä ben&jerrysit per napa. Miten olikaan lapsuuteni kapinallinen ihastus tuhottu snobisti jähmeään pääosapojuun! En hyväksy.

Ainoa kuvatodiste Examplen hillittömästä brittiläisittäin-skins-reivi-hengessä vedetystä keikasta on yllä. Palatessani A:n asuinnurkille jäin hihittelemään jonkun autokoulun ikkunaansa teippaamaa copywriterin unelmaa. Monitahoista ja symbolista viestintää, ettenkö onkaisisi :D

(Hehkutuksena vielä: eipä olisi kuustoistavuotias emomeikäläinen uskonut teinihysterioissaan tutisten Aideniin jonottaessaan että yksi parhaista nosturikeikoistaan tulisikin olemaan jonkinsorttista elektroräppiä suoltavan brittihäiskän veto. Mutta kun koko loppuunmyyty nosturi pomppii täysin holtittomana, vierustovereistaan välittämättä, Change The Way You Kissed Men tahtiin, meinasi vanhan sydän pakahtua euforisesta riemusta.)

Erimahtinen reissu. Ja tattista emännälle ehkä hivelevimmästä herätysmetodista ever; Idols-Heikin Feeling Good -versioinnin popituksesta <3 
Nautitaan siitä nyt kollektiivisesti ja helekutti ääniä menemään nyt sunnuntaina tuon poitsun puolesta, joka teki sen mihin Adam Lambert ei pystynyt: lauloi Musea niin että minä hyväksyin lopputuloksen.


erisuperluonnollisten pariin siirtyen
-H

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti