Heat dies down

Helleaalto oli. Meni. Muistoissa on lämmin elää.

 Helle pähkinänkuoressa: partsi. kirja. partsi kirja partsikirjapartsikirja.
(sanokaa Charlaine Harris kun haluatte hyvää)

Yllättävin hetkeen. The Host. Painottakaamme että INHOAN (INHOSIN) Stephanie Meyersia kirjailijana yli kaiken. Twilight ja kumppanit ovat täysin kelpoisten sanojen väärinkäyttöä. Siksi en ollut uskoa sisäisiä tuntemuksiani kun tahkottuani Hostin sivulle sata, en pystynyt ajattelemaan enää mitään muuta! Istuin parvekkeella aamusta hihtuakaan viilentyvään iltaan asti, käristäen itseni punaisemmaksi kuin Bellamyn mahtipontisinkaan asukokonaisuus (siinä heppu joka tunnustaa väriä), käännellen sivuja suoranaisen kiihkon vallassa. Nerokasta. Antaisin neljä ja puoli tähteä, mutta köhköh, suojellakseni katu-uskottavuuttani (anteeksi, mikä oli?) lämäisen neljä. (pst, parhaina hetkinä viisi). Aatamin aikoihin en ole kokenut kaivertavaa tyhjyyden tunnetta kirjan viimeisen sivun viimeisen pisteen ollessa takana. Huoh. (ja jos Docista ei tule mieleen eräs tässäkin kappaleessa mainittu henkilöitymä, niin ei sitten kenestäkään <3)

Herramunjee, aistinko teinihysterian?

Eräänä muinaisena yönä päätin katsoa MTV Movie Awardsit suorana. Jotenkin tekemisehdotukset alkavat valua hupeneviksi kolmelta yöllä. Odotellessa. Mutta onneksi on parveke, kamera ja vänes.

Jossain varjon vaiheessa on jaksettu lyllertää kaupungillekin hankkimaan vähän assessooria hikoilun kaunistukseksi. Sekä tämän kesän hittihattu (panama saa viettää ansaitun lomahetkosen) että höyhenkoru lähtivät Seppälästä alennushinnoin. Älkää vaan kysykö millaisin hinnoin. Jos kuitenkin kysytte, vastaus on: semihalvoin.

Myös olematon kirppisonneni on alkanut rahtilaivan notkeudella kääntämään kurssiaan. Kokonainen karderoobi (mekko 2e, takki 4e ja tunika 4e) eksyyntyi jonkun erittäin hyvällä maulla ja koolla pämäistyn, oletettavammin tyttöpuolisen henkilön, pöydästä ahnaisiin hyppysiini. KYMPPI. Miettikää sitä.

Huomenna pomarkunlammenjuhannus. Eli mökki feat. vanhemmat. Villiä. Eikö silti olekin kiinnostavaa miten huolimatta iän karttumisesta, omien vanhusten kanssa hengailu nostaa herkästi pintaan 8vee-moodin? Nim. "ÄITIIIIII, sun on PAKKOOO löytää mulle soijamakkaraa, mä en muuten KESTÄÄÄÄ!!!"

-H, 21 vuotta, kävi kaupassa porukoidensa kanssa