Who's Got A Match?

NP. Janne Hurme - Kirje

Ertsarin ja S:n nostaessa blogimme profiilia pk:n tienoilla, jäin minä kökkimään kotikaupunkini lehtisille katukivetyksille. Moiselle iisailutoiminnalle ei toki jäänyt aikaa sillä. Nyt tulee lapsoset rakkaat kuva-arvoitus. Silmä kovana.

Ja kuten kaukaa viisaiden jalo lahko sen jo arvasikin, paljastui kuvasta LEHTIPINO! Kaikki kunnioituksen veisu joskin äidilleni, joka kyseisen roskan lajitteli minun pohtiessani nauhan säilytyksellisiä aatoksia koulunpenkillä.


Huolimatta työn raadollisesta kutsusta, päätin rämpiä viestijöiden kanssa tuijottelemaan Taavin tulia jokirantaan. Jos luvassa on henkiä vaarantamatonta ja edeltä ilmoitettua tulipaloa, jeesus christ crispies, minähän olen siellä vaikka kattilalla ja vakalla päähän taottaisiin!

Alkuun meitä ilahdutti ryhmä tulitaiteilijoita. Meininki ole kerrassaan upeaa, ja ainoaksi kysymykseksi jäi roikkumaan että miksi pirussa minä en harrasta palavien köppien heiluttelua oikein ammattimielessä? Siinäpä maailman opintoohjaajille wasabipähkinä purtavaksi.

Ei se tosin ollut ainoa kysymys, toinenkin löytyy.

Mitä anonyymi nainen meille oikein halusi sanoa?

Grande finalena sytytettiin kirvatsin puolelta malliltaan monenkirjavia höskääsejä liekkeihin. Pimenevä syysyö, palavan materiaalin näky ja haju, hypnoottinen rummutus ja yhtä lumoutunut seura. Ei huono.

ThanksA tuon paatin oli melkoisen lähellä ettei pulahdettu iloisesti kokkelin omatoimi villivirtaan

mystisiä merkkejä, tuliportaat, tutankhamon, plänä, tulitikku ja anarkiaA (tulkinnat umpimähkäisiä, mutta taiten harkittuja)

A2:lle, pelastavalle demonilleni, lähtee thanksA kissahanskoista, joita ilman olisin dead and buried, muse-huolenpidosta ja dvd-palautuksesta. Eiköhän kuskinvelka ole kompensoitu ;D

Eilen tuli kulinarisoitua tätini kuuskymppisten merkeissä. Aivot oli sitä mieltä etteivät juurekset ole hyviä. Suu oli sitä mieltä että lissää tätä sorttimenttia. Mmm, ruokaa.. Asiasta ei mihinkään, näin unta että oltiin Hoon kanssa Musen keikalla eturivissä ja ne soitti Unintendedin. Nukkumatille palautepostia;
lissää tätä sorttimenttia!
Plus herätessäni niksautin radion päälle ja pohdiskelin vaatevalintani lisäksi että eikö radiojuontajilla ole jonkinnäköistä äänivaatimusta, yleäksän uusi jantteri kun jorisi niin kaamoksellisen kuuloisesti.
Well. Hetken kuluttua valostui.
Miikkahan se siinä oli jutellut Euroopan turneesta :D
Go porin murre!

pippaloin julkkariasumuunnelmalla: onlyn knalli, monkin liivi,
seppälän mekko ja legginssit, hennesin vyö ja kaulassa uskollinen anttiA

Filmtownin alennuskuponki vanhehtui samaisena päivänä, joten illalla seurasi vielä puolikuollutta lefailua.
The Collector oli aika selvä valinta, sydän huusi pitkästä aikaa kauhua ja ystäväni, jonka elokuvallista makua arvostan suuresti, oli suositellut kyseenomaista pelottelua. Ja toimi. Idea varioi Saweja, mutta oli kuitenkin tarpeeksi omanlaisensa pitääkseen leffakyynisyyden loitolla (joskin harvemmin harjoitan moista ilman haukansilmä E:tä). Päänäyttelijästä tuli alaviistosta ja pimeissä kohdissa kuvattuna mieleen bb-niko, joten ulkonäkömeriitti riitti siihen että kynsiä tuli jampan selviämisen puolesta purtua. Loppu joskin kusi ja ketutti. Jatko-osa, anyone?

 

Toista valintaani koen tarvetta hieman puolustella. Kauhu tarvitsi vastapainoksi jotain kevyttä, ja koska aina ollessani yksin makuunifilmtowneissa valitsen kaikkein väsyneimmät komediat, niin pattihan se sieltä lähti messiin. Jos tekisin elokuvan nimeltä "The Brooding Man", olisi pääosamies varmempi nakki kuin vappusoijat konsanaan. remember Messä se toimi. Tässä se oli hauskuuden nimissä viety niin aavan ula batoreille että ahdisti pattimäänin lisäksi katsojaakin. Ystävät erinomaisia veikkosia ja terapeuttisetä ihastuttava putkahtelija, muttei noista aineksista hääviä soppaa hämmennetä.

 

Koisahdan näppikselle hetkenä minä hyvänsä, joten tärkeä asia melko yliolkaisesti tähän loppuun.

Nimittäin julkkarimenot ja meinaukset.

julkkariasussa hennesin hame, paita ja legginssit, sekä kaulassa luottokamera londontownista

Oma teksti painettuna. Ihan oikeassa kirjassa. Jota voi ihan oikeasti ostaa. Ihan oikealla rahalla.

Vou.
Allekirjoittanut on aika sanatonna.
Aika mantra-fiiliksillä.
Aika ylpeä itsestään.

Huomenna mökille istumaan mättäälle kuuntelemaan Liljan Loistoa ja poimimaan puolukoita, JAU!

Ja kesän "kaikki mitä jäi sanomatta"- postausta kuuluu heti kun koulu ei orjuuta, työ tapa ja uni voita.
I promise!


Zzz,
-H