Uskollinen demikalenterini informoi minua eilen kesäpäivänseisauksesta. Tavallisen valumismaanantain sijaan oli siis keksittävä jotain festivo-henkistä, tästähän alkaisi pimeä ja monttuisa alamäki, joten pakko sitä oli riemuita nyt kun vielä siihen riittää peteseppälä-energiaa.
Päivän luonteen huomioon ottaen uskollisen volkkarini nokan osoittaminen kohti Yyteriä oli melko itsestäänselvyys. Prutkutin maltillisesti määränpäähäni hoilaten The Resistancea (27 PÄIVÄÄ!!! Ei kestä pieni ihminen.) ja nähden edessäni silkan matalalla loimottavan arskan. Ilahtuneena kerron kuitenkin jo nyt ettei ketään loukattu tätä reissua tehdessä, fyysisesti saati henkisesti. Paitsi eväitäni himonneelle lokille saattoi tulla väliaikainen paha mieli. Sorry buddy.
Piknik-dekassi paljasti sisältään pussin juustosnaksuja (valitettavasti eivät kunnolla vettyneitä, mutta susi syö kun saa), kuivakakuksi naamioituneen pikapullan ja amerikkasektiosta hankittua kirsikkakolaa (suosittelen, en). Viihdepuolesta vastasi George Orwellin 1984, jossa vihdoin pääsin itse romanssintynkään, which was heartbreakingly awesome. Valitettavasti kesäpäivänseisaus ei ollut yhtä kuin kesähelle ja joiduinkin painelemaan rantaviivaa pitkin kohti kaaraa jo yhdentoista maissa, auringon painuessa dyynien taa.
Joskin aina on aikaa parille omanassu-photolle ;D-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti