Palttiarallaa kahden minuutin auringonpaisteinen Klustermus

Viime lauantaina totesimme harmaasta taivaanrannasta ja forecan sääennustuksista huolimatta yhtämielisen topakasti että vaikka läpi hurrikaanin tai monsuun o koeten, Klustermukseen on päästävä tänäkin vuonna! Loistava alku lätkäistiin käyntiin kun asianomainen päätti vasta makuunin pihassa katsahtaa olikohan festarikulkuneuvossamme öljyä. Arvatahan sen saattoi jo kukin aivokuorissaan. Häthätäinen puhelu toiselle puolelle seuruettamme, josta onneksi löytyi pelastava isä ja kannullinen kulkua edistävää mönjää. (Huolimatta kyseenalaisesta statuksestani indieamiksena en ennen tuota päivää osannut kuin tarkistaa öljyn tilanteen ja soittaa tuloksesta riippuen korkeammille tahoille jatkotoimenpiteitä varten, nyt taas yhtä niksipirkkaa fiksumpana.)

Autoni pitämän hilpeän mekaanisen nitinän kompatessa Soundsin Crossing The Rubiconia saavuimme pyörähtelemään sight-seeing hengessä Rauman liikenneympyröihin. Kaupan kautta kohti musiikkia, jonka lähestyessä sen fiksusti yhdistimme Itkevän Tytön (tahi hevimetallimman kaksoiselämänsä Iskevän Tytön) repertuaariksi. Pari nopsakampaa askelhyppyä ja parkkeerasimme onneksi vain alun missanneena nauttimaan festarikesän avauksesta.
Kolmihenkisen seurueeni puolesta en voi puhua, vaikka patonkia mussuttanut ystäväni sydämellistyi Elämäni Mykkäelokuvassa sanaparista "Haluan sinut! Sinä tuot elämääni värit.", mutta itse ainakin olen perin juurin ihastunut bändin biisien toisinaan himpun korniin taiteilijamentaliteettiin. Itkevää Tyttöä kuunnellaan silloin kun tekee niin vimmatusti mieli asettaa baskeri päähän, keittää kuppi teetä kaukomailta ja rustata muistikirjaan villejä säkeitä kaipauksesta, katsellen samalla ikkunan ulkopuolella viuhuvaa syysmyrskyä (tai kootessa väärässä boksissa ollutta 3D-palapeliä juoden samalla vihreää mehukattia). Eikä laulajan hämyisästä ysärikampauksesta huolimatta vetoavasta preesensistä ainakaan haittaa ole :D

 

 

 

 

Itkävän Tytön lopetettua alkoi meidan ulkoruokinnan ystävien odottama camping-osuus. Pyhä sylvi ties kuinka homeinen viltti alle ja viikon hengissäpitävä määrä mättöä päälle. Toimii! Kuten suolatikku voiveitsenä. Kulinaarisena elämyksena suositelkoot myös maissilastujen dippaamista aurinkokuivattutomaatti-tyypin tuorejuustoon.

Koska Downstairs ei laiskoja ruhojamme innostanut pogoamaan (yhteinen mielipide oli luokkaa mukavaahan tämä on kunhan laulaja pysyy hiljaa), täytyi ruumiinlämpöä ylläpitää muin toimin. Laadukkaimpana esimerkkinä lanseerasimme kesän 2010 lämmittävimmän muoti-ilmiön: Villasukat balleriinoissa. Trust me, viimeistään Ruissalon illan pimetessä ympärillänne kiitätte meitä tästä. Suomen suvi ja niin ees päin.





Liikuntasuoritukseksi riitti merch-kojulle lyllerrys vuoden 2010 klusis-kesälevyn hankintatarkoituksissa. Kunnia lankesi Lady Escapen Unsung Landsille, sillä kyseisen riemukkaan orkesterin missaaminen liian varhaisen soittoajan johdosta sapetti silmää ja korvaa.

Ruokinnallisen aspektin, vilunväristysten ja satakuntalaisella nerokkuudella man with the micin välttelyn ohella The Mutantsin hämyistä soitantaa (ja rutkasti hämyisämpiä välispiikkeja) kuunnellen teimme päätöksen lähteä kohti kultaisia kaaria, sillä kyseinen pikaruokalahan löisi ovensa säppiin vartin kuluttua. Kimpsut kasaan ja ainakin ajatustasolla kaikkia liikennesääntöjä rikkoen kaasutimme mäkkärille vain todetaksemme sen olevan auki puoleen yöhön. No eipä äkäistä lähtöä pahemmin surtu ihanaisen päärynäpirtelön äärellä ja kotikunnaillekin päästiin köröttelemään niihin kuuluisiin ihmisten aikoihin.

Tuli vietettyä törkeän leppoisa kesäilta Raumalla. Kaikki kunnian torvet sille että jossain jaksetaan järjestää tällaisia häppeninkejä, vieläpä pääsymaksutta, ja perään tätimäinen heristely niille, jotka eivät edes 50 centtiä kopauttaneet vapaaehtoisesti purnukkaan. Tahtoo näet Klustermukseen ensi vuonnakin!
-H