What a horrible, horrible day! Kyrväytin nahkani lukiessani eclipsen viimeisia junnaavia lauseita partsilla, taistelin mukavan sossusedän kanssa, hävisin, ja selviän ilmeisesti 1,70 eurolla kuun puoliväliin, totesin kaupunkimme merkkikoru-annin (paitsi aivan hillittömän upea D&G:n televiision testikuva kello)(ja koska vain ökykellolla on merkitystä, etsin siis synttärilahjaa korkelaatuiselle ystävällemme) mitättömyyden huipentumaksi ja kaiken kuusenlatvaksi; lähestyvän Muse-keikan jännittäminen on evolvoitunut pisteestä a. henkinen pisteeseen b. henkisfyysinen, joten päällä on alati pienoinen paniikkitila kaikkine lisukkeineen pahoinvoinnista paranoiaan.
Kun luulisi että saunasaavista on jo kipattu tarpeeksi niskaan, niin väärässähän sitä tietysti on. Äitini ilahdutti iltaani kutsumalla rutiköyhän lapsensa syömään ja taikomalla jälkkäriksi esiin litran mansikoita. Melkein sain jo puserrettua hymyntapaisen ja rymistelin innoissani asettelemaan vilttiä kovan päivän zen-hetkeä varten. Mutta perseen sudit ja pyhät sylvaukset, aurinko päätti pilata vielä mitä mahdillaan saattoi. Eli pilven ottamiseksihan (nyt ei sitten oteta kirjamia sanallisesti siellä vinoutuneissa mielissä) se rentouttava pallon palvonta meni. Siitä huolimatta, renkattuani hetken repeatilla vuoronperään Jätkäjätkien Sylissä Taivaan Alla ja Musen Invinciblea, sain räävittyä kokoon sen verran tomuttuneita mielenrauhan hippusia että illastani kehkeytyi suorastaan miellyttävä. Ja kuten kuvasta näkyy, sillä se lähtee millä on hankittukin ;D plus niillä mansikoilla jotka eivät ehtineet kuvaan!
Loppukaneettina täytyy vielä mainita kaupungilla eteenpäin äristessäni visioimani tuntematon vastaantulija. Tyttö oli pinkkimustissa hiuksissaan, leopardilegginsseissään ja ylipäänsä koko ulkoisessa meiningissään kuin parin vuoden takainen allekirjoittanut. Ja täytyy myöntää että jäin haikailemaan takaisin noihin huolettomiin miniemo-aikoihin, jolloin asu oli vapaa, kunhan etiketin mukainen, Jepha ainoa oikea mies ja The Used ainoa oikea bändi sekä kuvien muokkaus helppoa kuin heinänteko (siksi ettei sitä osannut kuin glowata toverinsa valkoisiksi läimiksi). Ehkä hiukseni kaipaavat taas kunnon shokkivärin ja hupparin sitä korostamaan. Sitä funtsiessa pari vanhaa kuvaa, for old times sake.
Loppukaneettina täytyy vielä mainita kaupungilla eteenpäin äristessäni visioimani tuntematon vastaantulija. Tyttö oli pinkkimustissa hiuksissaan, leopardilegginsseissään ja ylipäänsä koko ulkoisessa meiningissään kuin parin vuoden takainen allekirjoittanut. Ja täytyy myöntää että jäin haikailemaan takaisin noihin huolettomiin miniemo-aikoihin, jolloin asu oli vapaa, kunhan etiketin mukainen, Jepha ainoa oikea mies ja The Used ainoa oikea bändi sekä kuvien muokkaus helppoa kuin heinänteko (siksi ettei sitä osannut kuin glowata toverinsa valkoisiksi läimiksi). Ehkä hiukseni kaipaavat taas kunnon shokkivärin ja hupparin sitä korostamaan. Sitä funtsiessa pari vanhaa kuvaa, for old times sake.
Ps. 13 PÄIVÄÄ MUSEEN, HAJOILEE, PAHASTI, AAAK <3
-H
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti